1.12.2013 Läheltä piti..
Tänään kakuttelimme juhlistaaksemme elämää: on isäni jäihin humpsahtamisen vuosipäivä ja onnellisena hän jakoi tämän kakun lasten ja lastenlasten kanssa. Vuosi sitten isäni ehti muutamaan kertaan miettimään, että seuraava hänen kunniakseen syötävä kakku syötäisiin juhlissa, joihin hän ei itse pääse paikalle.. Tarina on muistutus siitä, että heikoilla jäillä ei kannata liikuskella! Isäni lähti potkukelkalla jääsahan kanssa "ottamaan jäänäytteitä" mökin rannasta ja kakku kertoo, kuinka siinä sitten kävi. Sinne hyiseen järveen menivät niin potkukelkka kuin jääsahakin, isä onneksi sai jostain voimia taistella itsensä ylös järvestä vaikka jää monta kertaa murtui käsien alla tukea hakiessa. Naskalit isällä tietty on, mutta eipä niistä mökin pöydällä paljoa apua ole!
Neljän munan sokerikakkupohjan sisällä on lemon curd -täyte.
Ukkelille laitoin tonttulakin, koska aikamoinen tonttu pitää olla, että lähtee heikoille jäille urheilemaan - muistakaahan se!!
Potkukelkan uppoaminen jäi isääni sen verran harmittamaan, että laittoi uppoamispaikan muistiin ja siten nyt kesällä sukeltajakaverinsa löysi kuin löysikin kelkan (ja jääsahan) järven pohjasta kahdeksasta metristä:
3 kommenttia:
Vau mikä kakku, opetuksineen!
Hui! Onneksi isäsi selvisi tuosta koettelumuksesta!
Kakku on kyllä todella hieno ja hyvä tapa muistuttaa meitä muitakin heikkojen jäiden vaarallisuudesta.
Kiitokset Habanero ja Anu! Toivotaan, että kakun sanoma leviää muistutuksena mahdollisimman laajalle! Meidän suvussa läksy on nyt opittu, onneksi pelkällä säikähdyksellä (ja monilla painajaisilla, joita isäni näki pitkään putoamisensa jälkeen)!
Lähetä kommentti