Mansikoita ja kermavaahtoa

2.7.2011 Kakku veljeni hääjuhlaan

Tässä se on!!! Elämäni eka hääkakku, jonka toteuttamiseen meni tunti jos toinenkin - ja mansikka jos toinenkin: 20 kg:sta mansikoita jäi jäljelle ehkä noin neljännes ja kakulla oli painoa sen verran, että leipuri ei sitä itse jaksanut kantaa.

Hääpari toivoi perinteistä marjakakkua ei-perinteisiin häihin, joten ei kai heinäkuussa muuta voi ajatellakaan kuin mansikkakakkua (samalla säilytimme perinteen juhlia meidän perheen naisten nimppareita mansikkakakkua syöden). Munia neljään kakkupohjaan meni kolmisenkymmentä ja laskin, että reiluilla täytteillä kakkua oli n. 150 hlölle. Syöjiä oli n. 100 mutta melkein koko kakku taisi tulla syödyksi (itse poistuin juhlista siinä vaiheessa, kun viimeinen kerros otettiin yöpalaksi pakastimesta, jonne se hetkeksi helteestä pelastettiin).

Hellettä piisasi ja 30 km:n matka juhlapaikalle toi omat haasteensa mutta perille päästiin melkein vaurioitta. Alkumatkassa kakku kyllä meinasi kaatua takakontissa (ja miun sydän ensin jätti muutaman lyönnin välistä ja sen jälkeen tykytti koko matkan hääpaikalle), joten loppumatkaksi se köytettiin telineessä näkyvästä lenkistä auton kattoon. Laitoin ylimmän ja toiseksi alimman kakun pakastimeen tunniksi ennen lähtöä ja lisäksi takakonttiin oli pakattu aikamoinen määrä kylmäkalleja ja pakasterasioita, joten kylmäketju ei katkennut missään vaiheessa. Ja onneksi juhlapaikalla oli mitä mainioimmat kylmäsäilytystilat ja kakku pääsi heti viileään kellariin. Kuljetuksessa tuli pari vauriota alimpaan kakkuun, jotka paikkasin perillä uusilla pursotuksilla. Kuvassa näkyvä sormenjälki toiseksi alimmaisessa kakussa on miun ja se syntyi kakun kokoamisvaiheessa :)

Ohjelmanumero hääjuhlaan saatiin kakun esillelaitosta, kun yritin saada koristeen kestämään kakun päällä... Melkein sata silmäparia seurasi, kun vapisevin käsin yritin saada barbapapaa kestämään lusikkavirityksen kanssa kakun päällä. Barbamama sen sijaan seisoi hyvin vakaasti ja seurasi sitten sivusta, kun hääparin käydessä kakun kimppuun, barbapapa otti ja hyppäsi puolivoltilla pöydälle.. Mutta hauskaa oli ja ajoitus oli mitä parhain :) Kotona koristetta pakkaillessani maman harso murtui ja papalta katkesi käsi ja siinä vaiheessa miulta meinasi päästä itku. Onneksi syötävä liima pelasti pahimmat tuhot ja koriste kesti juuri siihen hetkeen, kun oli tarvis. Kukaan ei tainnut ehtiä ottamaan kuvaa valmiista kakusta mutta kuvia papan syöksystä löytynee useammastakin kamerasta :) Tässä vaiheessa papa pötköttelee jo pöydällä:

Onnea A & S!! <3