sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Marin ja mukeloiden piirakkakoulu


12.10.2014 Perinteiset karjalanpiirakat meiän perheen tapaan

Yksi perheemme lemppariherkkuja on karjalanpiirakka, jonka valmistamisen työläyttä aina kauhistellaan. Hommassa auttaa, jos tekijöitä on monta ja työnjako selvillä. Näin meillä syntyi kahteen tuntiin sata pientä piirakkaa (puuro toki tuli keiteltyä edellisenä iltana) kolmen tekijän voimin. Itse tykkään kaulita kuoret piirakkapulikalla, mutta tällä kertaa pastakoneemme pääsi ensimmäistä kertaa myös piirakkatalkoisiin. Kyllähän se hommaa joudutti!

Ohjeita mahtaa olla jos jonkinlaisia, mutta päätimme lasten kanssa paljastaa meidän herkkujemme salaisen reseptin vaihekuvien kera. Resepti "sisältää tuotesijoittelua" ilman sponsorisopimuksia - näillä tuotteilla lopputulos on taatusti vähintäänkin herkullinen! Itse tykkään enemmän perunapiirakoista, mutta lasten mielestä riisipiirakka on se ainoa oikea karjalanpiirakka. 

Me teimme näillä määrillä siis sata cocktail-kokoista piirakkaa. Niitä saa syödä niin monta, ettei enää laskuissa pysy ;)

Riisipuuro:
6 dl vettä
6 dl Risella-puuroriisiä
75 g voita
3 l Valion punaista maitoa (laktoosilla tai ilman)
2 tl suolaa

Mittaa kylmä vesi ja riisi viiden litran kattilaan ja laita levy täysille. Sekoittele, kunnes vesi on kiehunut ja imeytynyt riisiin lähes kokonaan. Lisää voi ja sekoita, kunnes voi on sulanut riisin joukkoon. Lisää ensimmäinen litra maitoa. Anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes puuro alkaa olla jäykkää. Lisää seuraava maitolitra ja jatka hauduttamista miedolla lämmöllä. Lisää viimeinen litra maitoa taas, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Jatka hauduttelua, kunnes puuro on valmista. Mausta suolalla. 

Kelloa en katsele puuroa keitellessäni, mutta veikkaisin hommaan menevän noin puolitoista tuntia. Lopputulos on vaivan väärti eikä puuro kuohu piirakoista ulos. Ennen leipomista puuron kannattaa antaa jäähtyä. Itse keitän puuron aina edellisenä päivänä ja pidän sen jääkaapissa yön yli. Jääkaappikylmän puuron löysytykseen riittää rivakka sekoittaminen.

Taikina:
3 dl kylmää vettä
3 tl suolaa
noin 1 dl Sunnuntai-vehnäjauhoa
sopivasti (useampi desi... ei ole tullut mitattua edes noin-määrää) Sunnuntai-hieno täysjyväruisjauhoa

Sekoittele suola kylmän veden sekaan ja lisää jauhoja, kunnes taikina on kimmoisaa. Pullataikinan tapaan vaihetta "kunnes taikina irtoaa kulhosta ja sormista" ei kannata jäädä odottamaan - mieluummin käyttää jauhoja leipomisvaiheessa reilusti, ettei taikinasta tule liian kova ja kuiva.

Ota taikinasta puolet ja säilytä toinen puoli tuorekelmun alla, ettei se kuivu.

Kaulitse taikina noin puolen sentin paksuiseksi. Jauhoja saa käyttää reilusti, ettei taikina tartu pöytään tai kaulimeen. Ota taikinalevystä muotilla (lasilla tms.) kakkaroita.



Litistele kakkarat hiukan ohuemmiksi jauhotetulla pöydällä. Teinimme lähestyi kakkaroita nyrkein ja hyvin toimi tämäkin tekniikka ;)



Aja kakkarat pastakoneella ohuemmiksi. Kakkaraa kannattaa kääntää, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman pyöreä. Me käytimme Jamie Oliver -pastakoneen kahta eri terän säätöä (muistaakseni ensin ajoimme kuoret kahdesti nelosella ja sitten vielä kerran kakkosella) ja lopulta kuoria ei tarvinnut enää kaulita lainkaan.


Ensimmäisiä ohentelin vielä pulikalla. Tykkään, että kuori on todella ohut! Jossain vaiheessa emäntien taitomittarina on ollut piirakan kuorten ajelu pulikalla ja se, että kuoren saa pyörimään kaulitessa - ylpeänä voin kertoa, että miulta se onnistuu (riippuu kyllä vähän taikinan koostumuksesta)! :)


Pidän kahta pikkulusikkaa kylmässä vesilasissa ja niiden avulla sydänpuuron saa näppärästi aseteltua kuorelle.


Puuro kannattaa muotoilla piirakan muotoon jo valmiiksi, jolloin piirakasta tulee tasaisempi. Ja täytettä saa olla ihan reilusti.


Tässä vaiheessa moni piirakkataituri voisi käydä "mestaria neuvomaan", mutta näin meillä homma toimii: kuoren reunat taivutetaan molemmilta puolilta sydämen päälle.


Ja sitten rypytetään eli yhdistetään. Aloitan yhdistelyn keskeltä ja etenen ylöspäin. Mie käännän piirakan päädyn myös sisälle esteettisyyssyistä (joidenkin mielestä pääty voi palaa tällä tekniikalla ja siksi jättävät päädyn suoraksi - mie luotan siihen, että alla muhiva puuro pitää päädyn sopivan kosteana eikä kuumuus pääse kuorta polttamaan).


Ja sitten käännän piirakan toisin päin. 


Ja yhdistelen samaan tapaan keskeltä ylös. 


Pellille piirakat voi latoa ihan vieriviereen, eivät siis tartu toisiinsa. 


Sitten paistetaan kuumassa uunissa (300 astetta), kunnes saavat sopivasti väriä.


Syöntipiirakat kannattaa voidella kuumina. Itse laitan voisulan sekaan vähän vettä ja suolaa. 


Tässä vaiheessa alkaa jo olla vesi niin kielellä, että on pakko ottaa ensimmäiset maistiaiset :)


Tadaa!!! 

Ei kommentteja: